Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.9.2009 Metsässä treenaamassa

Treenattiin Kattilajärvellä, missä oli paljon porukkaa, mm. toinen treeniporukka, sienestäjiä, partioporukkaa jne.

Viiman kanssa tehtiin treeni kytkettynä niin, että hajusta päästin sen menemään. Ensimmäisellä ilmaisu oli vähän outo (keskeytti, tuli vähän vastaan jne), mutta toisella jo ihan normaali. Lopetettiin tähän (treeniliivit veks), mutta matkan varrelle ihan tien viereen olikin vielä piiloutunut yksi henkilö. Annoin Viimalle luvan mennä, ja menihän se. Mihin lie irtosi, mutta tuli heti vauhdilla takaisin, kun kutsuin. Tien toisella puolella oli se toinen treeniporukka, ja Viima ehti pyyhkäistä tien yli, mutta pysähtyi ja tuli takaisin. Pitäisi kyllä opettaa koiralle, että tien yli mennä ilman lupaa… Lopulta henkilö löytyi tien vierestä, eikä ilmaisun suhteen ollut mitään ongelmaa.

Myrylle oli kaksi piiloa, joista molemmat olivat kiviä. Ensimmäiselle kivelle Myry pääsi kiipeämään, mutta toiselle ei. Olin kauempana Myryn perässä, mutta näin kuitenkin miten se siellä isolla kivellä käyttäytyi. Ensin katsoi ylöspäin, sitten katsoi suuntaan, missä minä olin tulossa (pysähdyin) ja sitten sillä syttyi lamppu, ja otti rullan ja lähti tulemaan. Ihan ok treeni.

Treenin päätteeksi käytiin porukalla pienellä metsäkävelyllä. Koirat tulivat hyvin toimeen, vaikka Viima huonolla tuurilla saikin pienen osuman lähelle oikeata silmää toisen koiran hampaasta. Hieman oli verta tihkunut ja alkanut rähmiä, joten laitoin kotona siihen sitten silmävoidetta (Oftan Chlora).