Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.6.2011 Ilmaisutreenailua

Kotiseututreenailua eli käytiin läheisellä Tattarisuon mäen lähistöllä hieman treenailemassa.

Viimalle oli tyyppi mennyt piiloon mäen alaosaan lähelle metsän rajaa. Kovin eivät hajut nousseet ylös mäelle sieltä alhaalta tälläisellä sateisella säällä (ei tosin enää satanut, kun treenasimme), joten laskeuduttiin hieman alas. Sitten Viima saikin hajun ja meni ilmaisemaan kunnon heinikossa makailevan maalihenkilön.

Siitä sitten jatkoimme takaisin ylös ja kuljimme metsänrajan liepeillä. Hyvin Viima ohjautui rintamasuunnan mukaisesti. Yhdessä kohtaa Viima sitten pysähtyi, höristeli korviaan ja odotteli hetkisen ennen kuin ponkaisi vauhdilla eteenpäin. Sieltä suunnalta kuului laulua, ja sinnehän se Viima sitten meni ilmaisemaan. Hieno juttu :) Saatiin mukava pieni treeni, jossa oli vähän jotain erilaistakin mukana.

Myrylle teemana olivat liikkuvat maalihenkilöt. Tarjolla oli pienempää että suurempaa palkkaa sen mukaan, miten koira tehtävästään suoriutui. Ideana oli, että maalihenkilö seisoi ja kun koira oli hakenut rullan, lähti maalihenkilö liikkeelle ensin vähän hitaammin ja siitä sitten vauhtia kasvattaen ja ehkä lopussa sitten olisi tilanne ollut sellainen, että maalihenkilö olisi ollut alkujaankin liikkeessä (tähän ei kyllä päästy tällä kerralla).

Ensimmäinen toisto oli itseasiassa ihan hyvä. Unohdin kytkeä koiran näytölle, joten aluksi koira vei sinne, mistä oli rullan napannut. Myry mietti sitten hetken, kunnes kirmasi takaisin tyypin luokse ja otti rullan ja toi sen. Näyttö ok.

Toisella toistolla maalihenkilö liikkui jo vähän enemän rullanhaun jälkeen. Näytölle Myry vei taas siihen kohtaan, missä oli rullan ottanut. Hieman siinä empi, kunnes jatkoi kävelevän henkilön kintereille.

Kolmannella toistolla maalihenkilö ehti liikkua jo vähän vikkelämmin, ja tämä olikin Myrylle aika hankala juttu. Myry vei taas näytölle siihen kohtaan, missä oli rullan ottanut eikä oiken millään enää lähtenyt poispäin kävelevän tyypin perään. Annoin koiran itse pähkäillä, joten tyyppi ehti jo kauemmaksi. Saavutettiin hänet kuitenkin, mutta aika hämmentävä suoritus tämä oli.

Neljättä toistoa vähän helpotettiin eli tyyppi ei pyrkinyt kauemmaksi vaan pysyi muutaman metrin säteellä meistä. Myry vei edelleenkin näytölle siihen kohtaan, mistä oli rullan ottanut eikä sen jälkeen oikein ollut lähtemässä mihinkään. Lopulta kuitenkin ehdittiin tyypin perään ja saavutettiin hänet täsmälleen siinä kohdassa, missä Myry oli hetkeä aiemmin mennyt makaamaan näytölle.

Vielä loppuun otettiin sitten ihan tavallinen perustyyppi. Pika-analyysin perusteella tultiin tulokseen, että Myrylle tämä juttu toimii niin, että se vie täsmälleen siihen paikkaan, missä se on rullan napannut. Jos koira on kytkettynä niin tämä on ok. Jos koira on vapaana tai päästän sen vapaaksi, niin se hakee henkilön uudestaan. Toki olisi hienoa, jos koira osaisi tuosta lähteä jäljestämään sen henkilön perään, mutta asia kerrallaan. Myryn toiminta on niin vahva, etten viitsi lähteä sekoittamaan (haukkuvalla koirallahan tämä on helpompaa, sillä sen ei tarvitse lähteä henkilön luota minnekään ja etsiä sitä mahdollisesti uudelleen).

Vielä yleisesti Myryn treeni-innokkuudesta. Koiralla riitti vauhtia ja intoa, ja noilla neljällä ensimmäisellä koira toi rullan laukaten. Hieman joutui välillä myös etsimäänkin, vaikka tyypit olivatkin kohtuu lähellä. Viimeisellä toistolla vauhti jo hieman hyytyi ja rulla tuotiin ravaten, mutta rulla kuitenkin pysyi vallan hyvin suussa, kun itse aloin säheltää jotain muuta siinä samalla. Seuraavaksi pitäisi saada aikaiseksi jonkinlainen ABC-analyysi Myryn hakuiluhaasteista, mutta katsotaan, milloin sellaisen ponnistuksen jaksan/ehdin tehdä. Vaatii nimittäin hieman aivotyötä :D