Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.11.2012 Pistoyritelmiä

Suunnitelmana oli tehdä Myrylle pistotreeniä, jossa joka toistolla kasvaa etäisyys kuviteltuun keskilinjaan viidellä metrillä. Aloitettiin n. 15 metristä, päätyen n. 40 metriin eli aika pitkä harppaus näin jälkikäteen ajateltuna.

Aloitettiin linjan vasemmalta puolelta (oli risukkoinen), missä kaksi maalihenkilöä yhtäaikaa (isä+tytär). Tämä ihan ok ja ongelmitta. Oikealle puolelle seuraava toisto kohtuu ok. Vasen puoli taas ok. Oikealle puolelle jouduin lähettämään monta kertaa, kun Myry ei irronnut enää riittävästi (piilo n. 30m) ja oli kovin vahvasti menossa vasemmalle puolelle. Lopulta sain valittua lähetyskohdan sen verran sopivasti, että Myry malttoi edetä suoraan ja sai tehdä löydön. Viides toisto vasemmalle ok. Kuudes toisto oikealle vaati taas monta lähetystä, kunnes lopulta Myry irtaantui riittävästi (n. 40m). Olipa haastavaa. Todellisuudessa etäisyydet saattoivat olla vähän lyhyempiä, ainakin vasemmalle puolelle tuntui ajateltua lyhyemmiltä, vaikka yritin lähetyskohdilla saadakin sitä etäisyyttä.

Täytyy seuraavia pistotreenejä varten vähän madaltaa kriteeriä. Jokaisen lähetyksen pitäisi onnistua, ja koiralla pitäisi olla luottoa edetä niin pitkälle, kunnes tulee löytö, vaikka nenään ei suoraan tulisikaan hajua. Niin joo, vaikka vasen puoli olikin helpompi, niin rullaa Myry ei käynyt ihan luota hakemassa, vaan aavisti jonkun metrin. Näytölle vei kyllä viereen. Tämä toistui jokaisella kerralla. Oikealla puolella rulla haettiin ihan vierestä. Pitää tämäkin huomioida jatkossa.

Viimalle oli kolme tyyppiä kolmionmuotoisella pläntillä. Tyypit löydettiin ja haukuttiin ihan ok. Virtaa piisasi ihan riittävästi. Edellisestä kerrasta taisikin olla jo vähän aikaa, joten teki Viimalle varmasti ihan hyvää päästä vähän ihmisiäkin etsimään :)