Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.10.2009 Pitkästä aikaa etsintää

Edellisestä etsintätreenikerrasta olikin ehtinyt jo vierähtää hyvä tovi, mutta sehän ei menoa haitannut yhtään :)

Viimalle otettiin kiva harjoitus, jossa koira sai ensin etsiä lapsimaalihenkilön ison hiekkakasan päältä. Ei ongelmia. Sitten oli vuorossa metsäosuus. Pienen tottistelun jälkeen lähetin Viiman metsään, mutta Viima teki täyskäännöksen reilun metriin päähän ja alkoi haukkua. Kas, siinä maassa olikin tuore hanskapari tippunut lapsimaalihenkilöltä. Hieno esineilmaisu siis :) Siitä sitten jatkettiin ja annoin Viiman työskennellä. Kivasti meni, ja sitten Viima alkoikin ilmaista. Palkkioksi Viima sai jättisiilen, ja se olikin tosi huippujuttu! Treeni sujui oikein kivasti ja koira oli erittäin motivoitunut huolimatta viimeaikaisista tyhjistä alueista.

Myrylle tulikin sitten vaativampi treeni. Lapsimaalihenkilö oli nyt toisella puolella hiekkakasa-alueella, missä haju tuntui kiertävän vaikeasti. Myry kävi tutkimassa edelliselle koiralle olleet piilot ja jatkoi työskentelyä, mutta ei tuntunut saavan hajusta oikein kiinni. Kun Myry oli tekemässä kierrostaan, niin se sai seuraavasta piilosta metsän puolelta hajun, ja kävi ilmaisemassa löydön. No, jatkettiin sitten taas ensimmäisen hajun työstämistä ja siinä olikin paljon hommaa. Haju tuntui tulevan sieltä sun täältä ja se sai koiran liikkumaan ja työskentelemään kovasti. Lopulta hajun tarkennus onnistui, ja ilmaisu tehtiin. Vähän koira mietti, että pitäiskö se rulla tuoda, kun koira oli kasan päällä ja itse siellä alhaalla, mutta lopulta rulla kuitenkin tuotiin. Saipahan koira työskennellä, ja ihan hyvin se  homman lopulta hoitikin.