Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.10.2008 Tokokurssilla

Tokokurssin toinen kerta vettä tihkuttavassa säässä.

Ensiksi paikallamakuu. Ihan ok, pysyin lähistöllä ja kävin palkkaamassa jonkun kerran.

Luoksetulossa häiriöksi oli laitettu kolme törppöä matkan varrelle. Myryä nämä kiinnostivat jo heti alkuun ja se kävi ensimmäistä tökkimässä ennen kuin malttoi tulla perusasentoon viereeni. Luoksetulo oli vauhdikas, mutta matkalla olleet törpöt häiritsivät. Lopun perusasennossa Myry oli liian edessä.

Luoksetulon pysäytystä ei olla harjoiteltu, mutta saatiin vinkkejä ja kokeiltiin ihan lyhyeltä matkalta. Käytin meidän seisomisvihjettä, mutta se voisi kuulema olla joku toinen ja parempi (terävämpi, esim. stå, itse asiassa tuota sanaa ajattelin joskus pentuaikoina käyttääkin, mutta en tiedä, miksi sen hyllytin).  Ehkäpä harjoitellaan siis tuo pysäytys täysin uudelle vihjeelle.

Noudossa näytettiin, miten sitä voisi opettaa. Myry osaa noudon eikä suhteen ollut ongelmia, mutta vinkkejä saatiin silti. Jos koira menee laukalla kapulalle, niin sen pitäisi myös laukalla palata luokse. Noutoa voi harjoitella ihan  lyhyellä matkalla niinkin, että koira saa juosta kapulalle, mutta itse onkin siinä lähempänä, jolloin luovutus (ja palkka koiralle) on nopeampi, jolloin koirakin saa mielikuvaa siitä, että se kapula on syytä antaa nopeasti ohjaajalle. Myry kyllä selkeästi innostui näistä noutoharjoituksista.

Lisäksi otin Myryn kanssa seuraamista ja kääntymisiä törppöjen lähellä. Sujui oikein kivasti, myös vasemmalle käännökset.