Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.5.2013 Raunioilla puuhastelemassa

Aamulla treenailtiin raunioilla Keron kanssa. Tarkoituksena oli jatkaa hallittavuuden parissa eli jokaisen löydön jälkeen Keron pitäisi malttaa jäädä luokse, jotta voisin sen lähettää seuraavalle. Kaksi maalihenkilöä ja yksitellen.

Olin aavistellut, että Kero ekan löydön jälkeen rallattelee jo etsimään, ja niinhän se tekikin ja jokunen tovi Kerolla meni ennen kuin palasi takaisin. Siitä sitten hallittu lähetys, ja aika nopeasti Kero olikin jo seuraavalla. Sieltäkin Kero tosin livisti, mutta tuli vähän vikkelämmin takaisin, mutta ei malttanut jäädä pidemmäksi ajaksi, vaan oli taas menossa. Kun Kero vihdoin palasi, niin sitten menimme pilettämään muiden ryhmäläisten luokse.

Hmm. Kovin suurta muutosta koiran käytöksessä en tässä treenissä havainnut, vaikka tulihan se kuitenkin itse luokse. Ehkä jatkossa maalihenkilöllä voisi olla myös sellaista palkkaa, jota voisi yksitellen antaa (nyt aamusafkaa purkissa). Ja sitten itselleni muistettavaksi, että kun Kero tulee luokse (tai pysyy luona), niin heti lähetys seuraavalle.

Treenien jälkeen oli riittävästi aikaa ennen seuraavan ryhmän tuloa paikalle, joten otin sitten vähän ylimääräistä treeniä. Ensin tehtiin ympyrätyöskentelyä radan vieressä (lammaslelu oli tosi pop), minkä jälkeen ansaittiin loput aamusafkat. Ensin alustalle menemistä ja sitten esineen noutoon liittyviä juttuja. Noudosta Kero menee vähän liikaa kierroksille, joten tässä vaiheessa oli fiksuinta keskittyä lopulta esineen kunnolliseen pitämiseen ja luovuttamiseen.

Kun safkat oli syöty, otettiin sitten vielä Myry messiin ja käytiin kiertelemässä rataa. Mentiin eri kasojen ja alustojen päältä. Eipä Kerolla juuri mitään vaikeuksia ollut, ja hyvin meni epämääräisillekin alustoille. Metallista putkeakin oli tosi nastaa juosta edestakaisin. Ketteryyspuolellakin käytiin vähän tutkailemassa :)

Poseerausta raunioilla.
Taiteilua kasalla.
Päivänokosilla.