Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.12.2012 Joenvarsietsintää lumisateessa

Aivan loistavaa, kun pääsi treenailemaan vähän epäsovinnaiseen aikaan ja vähän epämääräisessä säässä (lumisadetta). Lähdettiin nimittäin Myryn kanssa taajamaetsintätreenailemaan klo 21 jälkeen Helsingin pitäjän kirkonkylältä tarkoituksena kiertää joenrantaa kävelytietä pitkin aloittaen joen etäpuolelta.

Alkumatkalla eli joen etäpuolella oli tarjolla oikeastaan koko reitin ajan erilaista häiriötä. Jo heti alussa meidän perässä tuli jonkin matkaa koira, ensimmäisen sillan ylityksen jälkeen tuli juoksija takaa ohi, sitten tuli koirapuisto sekä pari koiranulkoiluttajaa ja loppuvaiheessa vielä joku kävelijäkin. Mitään kummempia reaktioita Myryllä ei ollut. Vasta kääntöpaikalle (silta) saapuessamme Myry sitten reagoi sillan luona. Käytiin tarkistamassa sillan alta, mutta siellä ei ollut mitään (sinne meni jäljet, mutta ne olivat peittyneet lumesta). Käveltiin toiseen päähän, missä Myry teki samanlaisen tarkistuksen, mutta mitään ei löytynyt. Pirautus suunnittelijalle, ja saatiin varmistus siitä, ettei esinettä ole ihan sillan luona, mutta vähän edempänä kylläkin.

Jatkettiin matkaa, päästiin joen toiselle puolelle ja edettiin takaisinpäin. Huomasin tuoreet jäljet hankeen, mutta Myry ei niitä jostain syystä hokannut. Mentiin muutama metri ohi, kutsuin koiran, jolloin se säntäsi luokse ja sai hajun jäljistä, ja säntäsi suoraan lumihankeen jäljille. Niitä pitkin sitten tohotettiin tovi, kunnes päädyttiin oksassa roikkuvien pöksyjen luokse. Aika nopsaan Myry nappasi rullan, ja tuli ilmaisemaan. Hyvä homma!

Tämän jälkeen Myryyn tuli uutta vauhtia. Seurattiin jälkeä takaisin tielle, ja jatkettiin sitten vauhdilla eteenpäin. Paikoin Myry irtosi lähemmäksi joenvartta ja välillä jopa umpihankeenkin. Myry reagoi myös toisella puolella liikkuneeseen koirakkoon, mutta ei häiriintynyt siitä, vaan jatkoi duunia. Seuraavan jäljen Myry bongasikin jo hyvin, ja seurasi sitä vauhdilla. Löytyi pipo puskasta, ja sekin ilmaistiin varsin vauhdikkaasti :)

Jonkin matkaa saatiin mennä sitten tietä pitkin, kunnes bongattiin taas jäljet kohti joenvartta. Siinä oli pieni rakennus, ja portaikkosyvennys, mutta sinne ei mennyt jälkiä. Jäljet jatkuivat alas, minne Myry meni, mutta kutsuin sitten Myryn vielä kuitenkin takaisin. Siellä syvennyksen yläpäässä oli kuin olikin pieni esine, Mynthon-rasia. Hokasin sen itse, mutta Myry otti sen kuitenkin suuhunsa ja tarjosi sitä minulle. Oli se siis kohtuullisen tuore. Jatkettiin sitten yhdessä alas jälkiä pitkin ja seurattiin niitä, kunnes päästiin toiselle rakennukselle. Siellä Myry sitten näppärästi taiteili reunaa pitkin piiloutujan luokse ja tuli sitten ilmaisemaan. Löytö tehty!

Treenin statistiikkaa: Kokonaisaika (autolta ja takaisin) 1h 9min, ensimmäiselle esineelle 32min, toiselle esineelle 16min, kolmannelle esineelle + piiloutujan luokse 6min, varsinaista etsimistä hieman alle tunnin verran, yhteensä meikäläiselle kävelyä pikkaisen päälle neljä kilometriä. Sanoisin, että ajallisesti aika kivasti osui nuo löydöt kohdalle, ja muutenkin olen tyytyväinen itse treeniin, omaan toimintaani sekä erityisesti myös koiran toimintaan.

Myryn etsintätreeni
Myryn etsintätreeni