Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.11.2014 Pekotreenit

Tiistaina huristeltiin Klaukkalaan treenailemaan. Jännä juttu, että ko. paikassa olin viimeksi ollut treenimässä edellisen kerran reilut neljä vuotta sitten! Niin se aika vain menee, ja toisaalta näköjään treenipaikkojakin tulee vaihdeltua sen verran, että joskus näinkin pitkiä väliaikoja sattuu tulemaan.

Mutta olipa hyvä paikka, ja hyvät treenit! Alueella ei ollut valoja, joten ihan oltiin otsalamppujen varassa. Keron treenin teema oli sama kuin edelliselläkin kerralla eli tavoitteena oli saada alle vähän etsimistä ennen ensimmäistä löytöä. Haluan opettaa koiralle rentoa työskentelyä, jotta oppii säästelemään itseään ja toisaalta, että osaa sitten pidemmänkin ajan päästä irtaantua hajun saatuaan ja vielä sitten ilmaista löydön. Helppoa kauraa, mutta Keron kanssa on huomattu, että joskus pitää ottaa vähän tarkemmin joitain asioita.

Maalihenkilöt (eri kuin viimeksi) menivät piiloihin, minkä jälkeen me lähdimme kulkemaan metsään. Tarkoituksena oli kiertää aluetta sen verran, että pääsisimme tuulen alapuolelle, jolloin Kerolla olisi mahdollista napata hajut ja tehdä löydöt. Näin sitten tapahtuikin. Ekalle piilolle Kero irtosi jo aika kaukaa, mutta löysi kuitenkin takaisin. Tässä tietty auttoi varmasti se, että olin itse äänekkäänä osapuolena vähän jeesimässä, jotta Kero löytää luokseni. Löysihän se eli vähän turhaan varmistelin, mutta parempi näin.

Jatkettiin sitten toiselle, ja Keron rulla näköjään laukesi siinä vaiheessa. Kutsuin luokse, mutta palkkionamini eivät kiinnostaneet, vaan Kero tiputti juustonpalaset suustaan. Kuka nyt kesken töiden alkaa syödä jotain? Täytyypä siis miettiä, miten saisin vahvistettua luoksetuloa kesken treenien siten, että se olisi Kerollekin mielekästä. Luoksetulon pitää ehdottomasti olla koiralle kannattavaa, etenkin jos vaihtoehtona on on etsiminen…

Tämän pienen keskeytyksen jälkeen jatkettiin matkaa, mutta näytti vähän siltä, että tien hajut vetivät puoleensa. Niinpä menin itse tielle, ja lähetin Keron metsään. Sen jälkeen Kero teki kyllä hienon laatikkopiston (näkyy ao. kuvassa), sillä koira palasi takaisin tielle vasta, kun oli tehnyt löydön. Itse liikuin koko ajan tietä pitkin, joten eipä koirakaan siitä näyttänyt mitenkään hämääntyvän :)

Hyvä treeni siis. Ensi kerraksi pitääkin miettiä ehkä jotain muuta tai sitten jatketaan tällä samalla teemalla eri ympäristössä.

Keron treeni 11.11.2014
Keron treeni 11.11.2014