Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.9.2010 Hälytreeneissä

Viimalle oli hälytreeneissä annettu isohko alue, joka osaltaan rajoittui lammen reunaan sekä metsätiehen. Siinä välissä oli sitten sopivasti metsää, suota ja ojia. Alueelle oli kadonnut pari sienestäjää, ja tarkoituksena oli, että raportoisimme koirajohtoon koiran tekemistä merkkauksista jne.

Kun päästiin lammen rannalle, Viima sai jotain hajua alueen itäpuolelta, joka ei tosin meille kuulunut. Eipä tullut tästä sitten ilmoitettua. Jälkeen päin saatiin tietää, että siellä meni jälki. Jatkettiin sitten rantaa pitkin, ja yhdessä kohdassa Viima alkoi työstää jotain, mutta palasi sitten takaisin. Tästäkään ei ilmoitettu… Kovin pitkään ei mennyt, kun Viima sitten irtosi ja hetken päästä alkoi ilmaista. Kadonneet sienestäjät olivat löytyneet. Heillä oli myös mukana pieni koira, joten ihan tavallinen löytö tämä ei ollut, mutta hyvin Viima kuitenkin joukkion parin metrin päästä ilmaisi :)

Löydön jälkeen kävimme kokeilemassa, jos Viima nostaisi jäljen. Alkuun rämmittiin tovi metsässä, kun Viima niin päättäväisesti halusi mennä. Olisiko siellä jossain elukoita (hirviä) ollut. Kokeiltiin tien toista puolta, ja taas mentiin vauhdikkaasti, mutta ei oikeata jälkeä. Kokeiltiin vielä kolmannen kerran ja nyt taidettiin oikea jälki napata, mutta sitten Viima harhautui ja oltiin selkeästi jo ihan muuta jälkeä/hajua seuraamassa. Pitää siis harjoitella näitä jäljennostoja.

Ajatus aiheesta “10.9.2010 Hälytreeneissä”

Kommentointi on suljettu.