Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.6.2010 Torstain agit

Tällä kerralla olikin lämmin ja aurinkoinen sää treenien aikoihin. Kouluttajaa meillä ei tällä kerralla ollut, mutta tehtiin kuitenkin edellisen ryhmän jäljiltä pientä radanpätkää: hyppy – suoraan puomille – puomilta käännös takaisin renkaalle – kiemura putki – puomin alta oikealta vasemmalle menevään suoraan putkeen – siitä suoraan hyppy – pieni käännös oikealle ja kauimmaiseen u-putken päähän – puomi – edessä oleva hyppy – takaisin puomille – hyppy takaa kiertäen vasemmalle – puomin alta menevään putkeen – hyppy suoraan.

Radalla oli yksi erityisen hankala kohta. Nimittäin kohta putki – putki – hyppy. Jos jäin puomin oikealle puolelle, niin en millään saanut ohjattua Myryä hypylle vaan Myry tuli hypyn ohi mun perässä – ei vain irtoa (tosin eipä olla harjoiteltukaan, pitäisi). Toinen juttu, mikä tuli huomattua, niin Myry ei hakenut toiseen putkeen, jos jäin kauemmaksi eli vaatii viennin aika läheltä.

Niinpä ratkaistiin tämä ongelma kokeilemalla, jos menisinkin puomin toiselle puolelle. Tämä onnistuikin ihan hyvin. Tosin ensiksi tuli tehtyä persjättö (putki-hyppy), mistä seurauksena se, että Myry edelleen ohitti esteen ja tuli perässäni. Uusintakerralla tuli kokeiltua valssia, mikä toimi paljon paremmin. Ehkä myös takaaleikkaus olisi saattanut toimia, mutta toisaalta olin kuitenkin koiraa edellä. Kontaktit menivät hyvin (palkkasin namilla, ei ole tullut tehtyä tätäkään aikoihin kesken ratatreenin).

Mentiin tuo radanpätkä kahteen eri kertaan eli koira pääsi hieman lepäilemään siinä välillä. Vielä loppuun tein erikseen puomin ja a:n kontakteja sekä otettiin pari kertaa myös vauhtikepit.