Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.3.2018 Keron kuulumisia pitkästä aikaa

Keron osalta kuulumisten saralla on ollut hiljaisempaa, koska olemme pitäneet kaikesta harrastamisesta nyt kuukauden verran taukoa. Syynä tähän oli se, että helmikuun alussa Kero kastroitiin. Päätös syntyi lopulta aika nopsaan, kun kyllästyin siihen, miten hankalaa uloslähteminen ja ulkoileminen ylipäänsä alkoi olla. Olihan näistä toki selvitty viiden vuoden ajan ihan ok. Viimeinen silaus oikeastaan oli se, että olimme Keron ja Discon kanssa parikoirakurssilla, mutta siitä ei tullut mitään, kun Kero ei pystynyt toimimaan laisinkaan koulutustiloissa. Hajut veivät, mikään nami ei kelvannut ja koirakin vaikutti todella stressaantuneelta. Kotonahan Kero kyllä malttoi ja tykkäsi tehdä. Ja nuo ulkoilut olivat jotain ihan käsittämätöntä ääntelyä koko lenkin ajan (arvatenkin oli juoksuisia narttuja lähitienoolla). Kun eläinlääkäriltä myös tuli vihreätä valoa, niin toimenpide lopulta tehtiin helmikuun ensimmäisenä päivänä.

1.2.2018 Eläinlääkärille menossa
1.2.2018 Kotona toipumassa
1.2.2018 Aineissa

Pidin toipumisesta kirjaa, ja merkkailin joitain havaintoja ylös. Neljänä ensimmäisenä päivänä hoidin koirien kaikki lenkitykset erikseen. Kotitreenailuun Kero sai halutessaan osallistua (ja se osallistui), mutta riekkuminen sun muu oli pannassa ensimmäisen viikon ajan. 

Vaikutukset käyttäytymisessä alkoivat näkyä alle viikon kuluttua leikkauksesta. Pientä piippausta oli vielä ja  hajut bongattiin ulkoa, mutta viikon mentyä uloslähtemiset ja hihnassa kulkeminen oli jo oikein mallikasta. Ruokahalu oli kasvanut, minkä näki mm. siitä, että Kero halusi kovasti sisällä tuoda leluja ja ulkonakin se halusi saada namia.

10.2.2018 Leluja tarjolla

Kerolla pidettiin t-paitaa suojana, kun kukaan ei ollut vahtimassa. Parin viikon päästä luovuttiin myös paidan yökäytöstä, kun ei Kerolla ollut tarvetta nuolla haavaa (ei tikkejä).

2.2.2018 Muotia
3.2.2018 Tarkkana poikana
4.2.2018 Valmiina treenaamaan

Parin viikon päästä leikkauksesta meillä oli fyssaritapaaminen, missä ilokseni huomasin heti uusia piirteitä Kerossa. Vanha Kero nimittäin olisi nuuskutellut paikkaa, piippaillut ja stressaillut. Mutta uusi Kero, ehei, sehän asettui melkein heti vain olemaan, ja nami kelpasi, kun tehtiin muutamia juttuja ja käsittelyssäkin oli oikein hienosti. Käsittelyn jälkeenkään Kerolla ei ollut mitään tarvetta nuohota paikkaa.

13.2.2018 Fyssarilla

Ulkoillessa namit kiinnostivat enenevässä määrin, hajuja Kero bongaili välillä, mutta jätti ne helposti. Merkkailua oli vielä jonkin verran, mutta sekin vähenemään päin. Samoin Discon leikittämiseen tuntui tulevan lisää intoa mm. jahtausleikin muodossa. 

9.2.2018 Työintoinen koira

Kun leikkauksesta oli kulunut melkein kuukausi (26. pvä), pieni jälki oli vielä muistona, mutta siitä viikon päästä haavaa ei enää näkynyt. Silloin myös Kero pääsi mökille, missä luvassa oli kunnolla liikuntaa ja riekkumista. Ohjatussa nose work -treenissä Kero kävi helmikuun lopulla ja silloinkin oli havaittavissa, että tilojen hajut eivät kiinnostaneet, vaan parin kuukauden nw-tauon aikana olikin kuoriutunut superhyvä ja nopea koira! Samoin kun menimme kuukauden tauon jälkeen agilityhallille, niin Kerolla ei ollut samantyyppistä tarvetta edes yrittää nuuhkia kenttää odotellessaan tai tehdessään temppuja kanssani. Namit kelpasivat oikein hyvin ja koirakin vaikutti varsin rauhalliselta (kääntöpuolena tietty oli sitten se, että leikkiin piti kyllä hetsata, mutta ehkä mökkiviikonloppu verotti hieman).

Tähän mennessä, kun leikkauksesta on jo yli kuukausi, vaikuttaisi, että päätös oli hyvä. Mielenkiinnolla odotan, miten tämä vaikuttaa harrastuksissamme ja jatkossa normielämässä, mutta toistaiseksi näyttää oikein hyvältä :)

3.3.2018 Kero poseeraamassa
4.3.2018 Liikkumisen riemua
10.3.2018 Söpöilijä