Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.12.2013 Ohitustreeniä sekä pimeitä ilmaisuja

Tiistai-iltana treenattiin Keron kanssa Espoossa Oittaalla. Aloitettiin ensin parkkiksella ohitusharjoituksilla eli lähinnä vahvistin sitä, että kun näkyy muita koiria, niin katsekontakti minuun on hyvä juttu. Tietyillä etäisyyksillä Kero tarjosi toistuvasti kontaktia, mutta lähempänä tuppasi jäämään katsomaan pidemmäksi aikaa. Muistetaan siis jatkossakin pitää riittävä etäisyys, jotta vahvistetiheys säilyy. Leikkiminen sujui myös kivasti, mutta siinäkin sopiva etäisyys on avainsana. Tarvitsee siis harjoitella häiriössä tätäkin, koska haluaisin, että Kero pystyy leikkimään, vaikka ympärillä ihan lähellä olisi vaikka mitä.

Ilmaisuosuus tehtiin sitten pienen pöpelikön puolella. Oli pimeätä ja vähän valkoista maassa. Joitain hajujakin. Yhteensä neljä maalihenkilöä, joista jokainen oli kahteen otteeseen piilossa. Ja ilman kohteita mentiin. Pääasiassa meni ihan mukavasti eli Kero kävi piilolla, otti rullan ja toinen minulle. Muutama härö tosin osui matkalle. Ekalla Kero tuli kyllä rullan kanssa, mutta juuri ennen luovutusta bongasi puun, jonne meni merkkaamaan… No, lähti hakemaan rullaa ihan itse uudestaan. Sitten siinä välissä oli joku toisto sellainen, että Kero joutui etsimään vähän enemmän ja niissä mielestäni haluamani fokus vähän katosi (jotain hajuja jossain). Ja yhdellä piilolla (seisova maalihenkilö) Kero palasi kahdesti ilman rullaa luokseni, mutta lähti kyllä korjaamaan, ja lopulta kolmannella yrityksellä (maalihenkilö oli mennyt kyykkyyn) rullakin palautui. Maalihenkilökäytös pääasiassa ihan asiallista, yhdellä oli kiipeillyt vähän etujaloilla, muilla sitten korkeintaan nuuhkaissut naamaa, mutta tarkkaillaan tilannetta.