Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.10.2011 Vesisadetreeniä

Tosiharrastajia ei huono sääkään estä harjoittelemasta. Tämän illan treenit pidettiin siis Petikossa vesisateessa.

Myryn kanssa jatkettiin liikkuvien ilmaisemista. Tällä kerralla oli vuorossa suunnitelman mukaisesti heiluvia sekä jo liikkuvia henkilöitä.

  1. Piilossa (puun/puskan/tms takana) oleva heiluva hlö -> ok (Myry kävi sen verran lähellä, että taisi saada vähän tassuillensa, ei häirinnyt ilmaisua)
  2. Piilossa oleva vähän reippaammin heiluva hlö (kädessä oleva pussi heilui myös) -> ok (Myry ei käynyt ottamassa rullaa ihan niin läheltä, mutta ilmaisu kuitenkin ok)
  3. Hlö kävelee eteenpäin hitaasti, pysähtyy koiran tullessa -> ok
  4. Hlö kävelee eteenpäin normaalivauhtia, pysähtyy koiran tullessa -> ok (hlö ehti kävellä rullanoton jälkeen jonkin verran eteenpäin, kun M otti rullan vähän etäämpää, vei kuitenkin näytölle luokse)
  5. Hlö kävelee eteenpäin vähän reippaammin, pysähtyy koiran tullessa -> ok (M otti rullan vähän etäämpää, vei näytölle siihen, mistä rullan otti, mietti hetken ja meni hlön luokse, oli tulossa vähän vastaan, mutta meni sittenkin näytölle)

Meni ihan mukavasti. Näissä toistoissa toistui se, että epämääräisesti heiluvan/liikkuvan luokse ei mennä ihan lähelle, vaan lähdetään ilmaisemaan parin metrin päästä, mutta näytölle viedään kuitenkin lähelle (jos hlö pysähtynyt). Ihan hyvä näin. Seuraavalla kerralla jatketaan vielä liikkeessä olevia, mutta pysähtyviä sekä väliin myös sellaisia, jossa hlö vaihtaa paikkaa vähän pidemmälle eli saattaa olla vielä liikkeessä, kun koira tulee näytölle.

Viimalle otettiin sellainen harjoitus, että ensin mentiin liinassa ja Viiman piti bongata tienreunassa oleva tyyppi kohtuu läheltä. Viima liikkui niin kuin se normisti tekeekin eli nuuskutteli paikoin ja eteni. Vielä jokunen metri ennen tyyppiä Viima oli nenä maassa, mutta kohdalle osuessaan se kyllä teki niin kuin sen pitikin tehdä eli syöksähti puskaan tieltä ja alkoi haukkua makaavaa henkilöä. Hieno homma.

Sitten jatkettiin tietä pitkin edelleen liinassa. Kun Viima selkeästi merkkasi metsän puolelle, päästin koiran menemään. Ja siellähän se sitten menikin. Irtosi vallan mainiosti, mutta vähän väärään suuntaan. Kun mitään ei löytynyt, palasi lähemmäksi ja edettiin hetki yhdessä. Sitten Viima irtosi taas ja alkoi pian haukkua. Varsin pirteä suoritus.

Nyt on Viiman kanssa tehty useasti lyhyitä ja vauhdikkaita treenejä, joten kohta olisi tarpeen saada vähän isompaa aluetta etsittäväksi :)