Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

1.3.2011 Tiistai-illan treeniä

Treenattiin edelleen Petikossa, missä otin molemmille koirille kytkettynä tienvarsietsintää.

Myry sai luvan olla ensimmäisenä. Ihan mallikkaasti Myry suoriutui tehtävästään, sillä hakeutui itse mieluusti tienvarren kasaa pitkin kulkemaan ja ensimmäisen löydön ihan kasan vierestä teki varsin näppärästi (ei näkynyt piiloa tielle). Tässä vaiheessa rulla oli lauennut, mutta päätin antaa olla ja katsoa, että koira myös hoitaa hommansa häiriöstä huolimatta. Toiselle oli jonkin verran matkaa, ja siitä Myry kävi nappaamassa hajun tien toiselta puolelta ja aika sujuvasti sitten seurasi hajua kaatuneen puun luokse, laittoi etutassut rungolle ja kääntyi takaisin rulla suussa (lauennut rulla ei haitannut yhtään). Kokonaiskuva oli aika rauhallinen, mutta päättäväinen suoritus. Ei mitään ylimääräistä.

Viima oli seuraavana ja sille otettiin sama tienvarsi, mutta lyhyempi pätkä. Toisen piilon tiesin suurin piirtein (vähän kauemmaksi rinnettä ylös), mutta ensimmäisestä ei ollut tietoa. Tehtiin alkuun vähän seuraamista ja pieni paikallamakuu, jotta nämä tulisivat rutiineiksi. Tämän jälkeen mentiin sitten alueelle. Alkuun meinasi Viimaa kaikki muut hajut kiinnostaa, mutta nopeasti koira pääsi kuitenkin työmoodiin. Ensimmäiselle oli matkaa jonkin verran, mutta sitten Viima nappasi hajun (oltiin menty ohi), jota sitten työsti ja palasi takaisin päin ja teki viimein löydön. Toinen oli sitten vieläkin selkeämpi reaktio. Mentiin tietä pitkin, kunnes koira sai nelivedon päälle ja lähti hurjaa kyytiä liina kireällä vetämään ja siitä sitten teki suoraan 90-asteen käännöksen ja lähti vauhdilla metsään päin (olin päästänyt liinasta jo irti). Erittäin selkeä reaktio, hyvin löydetty ja hyvin myös ilmaistu :)