Lähtökohdat treenille olivat aika mielenkiintoiset, sillä Kero oli ollut hereillä jo puolisentoista tuntia ja meno alkoi olla jo hieman väsynyttä ja uni iski päälle silloin, kun oli aika lähteä treeneihin.
Kero matkasi etupenkille turvavöillä kiinnitetyssä minihäkissä. Ensimmäiset sadat metrit Kero äänteli häkissään, mutta rauhoittui sitten olemaan hiljaa. Auton pysähtyessä hallin pihalla kuului muutama äännähdys. Ensin pojat ulos autosta, sitten oli rauhoittuneen Keron vuoro. Käytiin sitten tekemässä alkuverkkaa ihan hyvä tovi. Välillä pentua piti kantaa sylissä, kun näytti siltä, että se olisi vähän tarpeen, jos meinaa koiralla olevan virtaa vielä hallissa.
Sporttis on siitä kiva paikka, että siellä on mahdollisuus tehdä rauhallinen loossi koirille taukopaikaksi. Kaksi näkösuojaa rajasivat hyvän tilan, jonne mahtui isompi häkki (Viima majoittui sinne) sekä viltti sekä muut tilpehöörit. Kerolle oli varattuna myös kongi natusteltavaksi.
Aiemmista kerroista poiketen mitään varsinaista suunnitelmaa (paperilla) ei ollut, vaan lähinnä tarkoitus oli mennä paikalle ja vähän tsekata, miten koira mihinkin juttuun reagoi. Jo pelkästään automatka oli kysymysmerkki, sillä oli oletettavaa, että luvassa olisi pahoinvointia. Päätin lähteä kuitenkin riskillä eli en antanut pahoinvointilääkettä. Ja hyvin näytti Kero kestävän. Hallin toisella puolella oli treenaajia, mutta olivat sopivan hiljaisia (jotain musiikkia soittivat jne, mutta ei mitään ärjyntää tms). Vähän loossiin yksin jääminen poikien kanssa sai aikaan ääntelyä, mutta aika nopeasti pentu ymmärsi rauhoittua joko Myryä liki tai jatkaa kongin parissa puuhastelua. Hyvä näin.
Keron kanssa tehtiin yhteensä kolme treenisessiota. Ensimmäinen kahden minuutin pätkä oli liian pitkä. Silloin leikittiin, ja Kero kävi tutkimassa, mikä putki on. Seuraavassa sessiossa aikaa oli minuutti, ja keskityttiin vain leikkimiseen. Vetoleikkiä joku tovi, sitten passiiviseksi, ja vasta koiran irrottaessa otteensa lelusta ja istuutuessa leikki jatkui. Kolme toistoa näköjään tehtiin. Sitten namisiirrolla pois paikalta.
Kolmannessa sessiossa en voinut vastustaa kiusausta tutustuttaa Keroa miniputkeen. Kyllähän se siitä läpi meni, ja palkaksi sai kovasti leikkimistä :) Tämän session jäljiltä Kero oli jo ihan naatti, ja kun olin treenannut jotain pientä Myryn ja Viiman kanssa, ja oli aika kerätä kimpsut ja kampsut, oli Kero käpertynyt kameralaukun suojiin nukkumaan.
Ensi kertaa varten onkin sitten ohjelmassa pohjataitojen treenaamista kotioloissa eli lisää leikkimistä, vierellä kulkemista, rauhoittumista ja sen sellaista :) Katsotaan, jos päästäisiin vielä kunnolla sheippailemaankin toimintoja, niin putkeenkin sujahtaminen sujuisi luontevammin :)
Ja tähän vielä pätkä treenivideota:
httpv://youtu.be/P5CdB8ApGKM
