Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

1.11.2011 Hiekkakuoppaa ja juoksuhautaa

Tämän illan treeneissä Viima pääsi vaihteeksi etsimään piiloutuneita pieneltä metsittyneeltä hiekkakuoppa-alueelta. Kaikki kolme piiloutunutta olivat kohtuu lähellä toisiaan ja hiekkakuopassa. Matkaa paikalle oli jonkin verran, ja sen Viima sai toki etsiä. Ulkoilutie meni vieressä ja se veti aika hyvin puoleensa eli koira pari kertaa irtaantui sinne suunnalle.

Hiekkakuopalle päästyämme koira sai tehdä hetken töitä ennen kuin tarkensi ensimmäisen. Ilmaisuhaukku katkesi hetkeksi, kun tiellä kulki porukkaa ja Viima alkoi katsella siihen suuntaan (häiriö).

Jatkettiin hiekkakuopan pohjalla, kunnes toinen löytyi siitä läheltä. Kolmannelle Viima vähän lähti taas tielle päin, mutta sai hajun ja meni haukkumaan hankalakulkuiseen (itselle ainakin siellä pohjalla) paikkaan hlön luokse.

Kaikille piiloille koira haki hajun kuopan yläpuolelta. Itselläni oli palkat mukana, mutta löydetty sai palkata. Vikan luona myös leikittiin. Aika tyytyväinen oli koira treenin jälkeen :)

Myry pääsi nyt vuorostaan kokeilemaan juoksuhautoja. Alkuun otettiin tosin reagointi alueelle matkatessa. Hyvin koira oli työvireessä jo alussa ja nappasi tieltä jäljen, kadotti tosin sen, mutta tuli takaisin tielle ja sai tarkemman hajun ja meni kivien kätkössä olevan hlön luokse.

Juoksuhaudassa etsiminen olikin haastavaa. Siellä pohjalla oli paikoin hankala kulkea ja Myry valitsi reunalla kulkemisen. Meni hautojen keskialueelle ja bongasi hlön, muttei päässyt luokse. Vähän ääntelyä, rullan tuonti ja sen tiputus (olin pohjalla, Myry ei päässyt alas), rullan haku uudestaan minä perässä, aikansa yritti päästä hlön luokse lähemmäksi, mutta palkattiin ylhäältä käsin.

Toinen löytö olikin sitten oudompi. Edettiin molemmat pohjaa pitkin, ja lopulta Myry sai hajua yhdestä levennyskohdasta. Myry kävi kaksi kertaa nappaamassa rullan haudan seinämän kohdalta ja näytölle vei samaan kohtaan. Hassuksi tämän tekee se, että Myry ilmaisi sitä seinämää, meni makaamaan pää sinne päin ja takaapää vieressä vähän taaempana olevaa hlöä kohti. Myry ei siis hokannut henkilöä lainkaan vaan ilmaisi vahvinta hajua! Aivan loistoesimerkki taas, miten hajut saattavat mennä eri paikoissa! Viimalla oli tämä sama piilo joskus aiemmin, ja samanlainen havainto tuli myös silloin tehtyä (Viima tosin ilmaistessaan huomasi löydettävän).